2017 Toivekonsertti: Voices and Wishes for the Future


Kaksitoista 10–12-vuotiasta nuorta pääkaupunkiseudun peruskouluista sävelsi kevään 2017 aikana omia teoksia Musiikkitalon päätoimijoiden ja Suomen kansallisoopperan ja -baletin yhteisen Kuule, minä sävellän! -projektin puitteissa. Sävellysten teemana olivat nuorten toiveet 100-vuotiaalle Suomelle ja tulevaisuudelle, ja niihin on haettu innostusta muun muassa Luonnontieteellisen museon Muutosta ilmassa -näyttelystä. Lukuvuoden 2017 Kuule, minä sävellän! koulutusta tuki Paulon säätiö.

Sirkku Kaija, sävellykseni In secret forrest inspiraatio: “Kävimme Kuule, minä sävellän! -ryhmän kanssa Luonnontieteellisessä museossa, jossa kerrottiin, että ilmastonmuutos muuttaa Suomen metsiä ja sinne tulee uusia lajeja ja eläimiä. Sävellykseni kertoo karhuperheestä ja linnusta, jotka ovat aika hämillään luonnon muutoksesta”.
Kuule, minä sävellän! Nuoret vierailivat Luonnontieteellisessä museossa
 

Kuule, minä sävellän! – Very Young Composers -sävellyksiä Helsingissä ja New Yorkissa


Musiikkitalon päätoimijoiden, Suomen Kansallisoopperan ja New Yorkin filharmonisen orkesterin yhteistyöhön on kuulunut myös Kuule, minä sävellän! -nuorten sävellysten esittäminen niin Helsingissä kuin New Yorkissakin.

2013 Helsingin kaupunginorkesteri antoi tilaisuuden Viivi Helisalolle, jonka teos Kahden tuulen välillä esitettiin koko sinfoniaorkesterin voimin Musiikkitalon isossa konserttisalissa

 


Video: 12-vuotias Viivi Helisalo: Näin syntyi teokseni Kahden tuulen välillä.

2013 New Yorkin filharmonisen orkesterin kamarimusiikki-ensemble esitti 3 suomalaisen ja 3 amerikkalaisen nuoren sävellyksiä New Yorkin Scandinavian Housessa. Konsertti toistettiin Helsingissä Arts and Audiences- konferenssissa.
Vuonna 2014 nuoren Aukusti Arjaksen sävellys esitettiin Avery Fisher Hallissa, Lincoln Centerissä, osana New Yorkin filharmonisen orkesterin konserttia.

Syksyllä 2015 Helsingin kaupunginorkesteri esitti suomalaisten ja amerikkalaisten nuorten sävellyksiä Juniori-konsertissaan. Tammikuussa 2016 New Yorkin filharmoninen orkesteri esitti Pyry Paunion sävellyksen Crossing the River Tuonela Sibelius-aiheisissa koululaiskonserteissaan. Konsertteihin osallistui yli 12 000 koululaista New Yorkin alueelta.

Projektiin osallistuneen 13-vuotiaan Pyry Paunion Kalevala-tematiikkaan perustuva sävellys Virran ylitys esitettiin Lincoln Centerin David Geffen Hallissa 23. tammikuuta New Yorkin filharmonisen orkesterin toimesta. Konsertti oli osa orkesterin koululaiskonserttisarjaa ja konsertin teemana oli Sibelius, myytit, sankarit. Uuden teoksen valmistamisessa Pauniota ohjasi säveltäjä Riikka Talvitie.

Pyry Paunio kertoo kappaleestaan seuraavaa:

”Kappaleen teema kertoo vaiheikkaan ja hyvän elämän eläneen henkilön viimeisestä hetkestä, kun hän ylittää Tuonelan jokea. Hän tuntee haikeaa iloa siitä, että nyt tämä elämä alkaa olla ohi. Viimeinen hetki, jona voi vielä surra, tuntea ja kaivata.

Henkilö katselee joen pintaa. Pinnasta heijastuu erilaisia muiden ihmisten tunteita eli teemoja heidän elämänsä vaikuttavimmista kohdista. Hän näkee tarinaa henkilöistä, jotka ovat ylittäneet joen, eivätkä voi tuntea, koska joki on nielaissut heidän tunteensa. He elävät jonkinlaisessa tylsyydessä/tyhjyydessä.

Jos kuka tahansa astuu jokeen, hän tuntee kaikkia näitä heijastuvia tunteita (rakkaus, ystävyys, viha, haikeus) todella voimakkaasti ja kivuliaasti.”
 


Pyryn sävellys innoitti myös lasten ja nuorten Suomi 100 -kalenterin tekijöitä luovaan prosessiin.

 

Kesäkuussa 2016 New York Philharmonicin Very Young Composers -ohjelma vietti 20-vuotisjuhlallisuuksia ja konsertissa kuultiin Kuule, minä sävellän! -nuorilta Aino Hartosen sävellys Two Worlds. (Kuva: Marc Atkinson)

Very Young Composers -juhlakonserttia varten lapsilta pyydettiin sävellyksiä, joiden teemana on tulevaisuus. Hartosen teos on sävelletty kahdelle viulistille, alttoviulistille, sellolle, bassolle, poikkihuilulle, klarinetille ja käyrätorvelle. ”Lähdin koostamaan teosta varten paperille ajatuksiani tulevaisuudesta. Niistä hahmotelmista syntyi idea kahdesta maailmasta: ensinnä iloinen ja hyvä maailma, jossa musiikki soi ja jossa on puhdasta ja rauhallista. Sen vastakohtana tuon kappaleessa esille saastuneen ja surullisen maailman”, Hartonen toteaa.

Nuoret Amerikasta, Suomesta, Venezuelasta ja Etelä-Koreasta olivat laatineet ohjaajien kanssa yhteistyössä konserttiin draamallisen käsikirjoituksen Voices for the Future.

Tässä ote Ainon sanomasta:

“I'm writing you from the year 2060. You ask what the future looks like from this year? To me, it looks at the same time dark and happy - I'm aware of gloomy things like the increasing misuse of technology, pollution, and natural disasters, but I also hope we will still be able to enjoy our pure beauty of nature in the future. I still hope that people all over the world will get along with each other. Music is a common language and can connect people wherever we are.”

Teksti: Riitta Tikkanen